Varma tapa viedä neulojalta jalat alta, on tuoda tyrkylle herkkulankoja maailmalta. Heinäkuussa järjestettiin Suomen ensimmäiset neulefestarit Jyväskylässä lankakauppa TitiTyyn toimesta ja paikalla oli lankakauppiata myös kotomaata kauempaa. Ja mopohan se lähti käsistä ihan täysin.
Mitä:Danzig / Justyna Lorkowska
Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm
Mistä: La Bien Aimée Merino Single + SnailYarn Merino Twist Sock, 200 + 69 g
Olin lähdössä heti festareiden jälkeen matkoille ja piti ostaa langat reissuneuleeseen. Olin jo pidempään suunnitellut Danzig-huivin neulomista, mutta omassa stashissa ei ollut sopivia lankoja tarjolla. Joo, luulisihan sitä, että 30 kg lankaa sisältäisi muutaman vyyhdin kaikkiin tarkoituksiin, mutta ei. Onneksi festarikojuista löytyi tarvittavat langat.
Nappasin mukaani kaksi vyyhtiä La Bien Aiméen huikaisevan syvän sävyistä smaragdinvihreää yksisäikeistä merinolankaa ja yhden vyyhdin Etanalankaa, jossa oli sopivasti värivaihteluja huivin raidoitukseen. Jehna, mitä herkkulankoja. Tykkäsin.
Huivi oli juuri kaipaamaani aivotonta neulontaa: loputtomasti ainaoikeaa, jota piristettiin raidoilla. Hauska muoto saatiin aikaan tekemällä lisäyksiä reunoissa ja kavennuksia huivin keskellä. Jännittävin vaihe oli raitojen neulominen. Niihin kun tehtiin pieniä läikkiä neulomalla minimittaisia lyhennettyjä kerroksia. Tässä kohtaa täytyy olla kiitollinen siitä, että kesän Tour de Sock -kilpailun kolmosetapilla opeteltiin neulomaan vasenkätisesti. Kannattaa nähdä hiukan vaivaa tekniikan opetellakseen, koska en voi kyllin hehkuttaa, miten paljon nopeampaa se teki tämän huivin neulomisesta. Olisi ollut tuskaa käännellä työtä vähän väliä ympäri vain neljän silmukan tähden. Kyllä molempikätinen neulonta on poikaa. Suosittelen.
Jos neulominen sujuikin mallikkaasti, onnistuin jälleen kerran sössimään laskelmani tyystin. Ilmaisena vinkkinä muille kerrottakoon, että 366 m + 366 m ei ole 800 m. Nokkelimmat pokkelimmat tämän saattoivatkin tietää ihan kertomattakin. Minä en kuulunut niihin onnekkaisiin. Selailin Ravelrysta muiden langanmenekkejä tälle huiville ja suurin osa oli kuluttanut vain kuutisensataa metriä pääväriä. Nohevana likkana päätin tehdä ylimääräisiä toistoja ennen lopun kavennuksia, jotta saisin hyödynnettyä kaiken langan ja saisin huivista suuremman. Paitsi, että yksisäikeisessä merinossa ei ole niin paljoa metrejä... Niinpä pääväri tietty lopulta lopsahti kesken. Onneksi hätäratkaisuna jatkettu raitaväri ei näytä lopputulemassa kovinkaan pahalle.
Neuloin huivia pari viikkoa raivoisaa tahtia ja sain kuin sainkin sen valmiiksi viime hetkellä, jotta se ehdittiin vielä kuvata reissun päällä. Jouluaattona sen löysi paketistaan äiti.
Neulisti