Noin niin kuin neulojana ei ole paljon parempaa kuin täysin kaheli lankavärjäri, joka on valmis toteuttamaan haastavimmat ja hönöimmät tilaukset. Kas kun syksyn retriitissä pohdittiin PetrichorYarnsin upeaa Tardikseksi maalattua sukkalankkua ja ryhdyttiin miettimään, mitkä maalaukset olisivat sopivasti lankun mallisia. Minä hihkaisin, että Viimeinen ehtoollinen olisi sellainen just eikä melkein. Ja siitä jos jostain saisin isälle mahtavan joululahjan.
En meinannut ensin uskoa, että tilaukseni otettiin tosissaan vastaan. Onnea on värjärikaveri. <3
Ja jos värjäri oli kaheli tilauksen toteuttaessaan, niin olen minäkin saanut aika moneen kertaan kuulla olevani kaheli, kun kehtaan näin hienon lankun pistää purkaen ja neuloen sukiksi. Mutta hei, sehän se sukkalankkujen idea on!
Mitä: ihan vaan sukat / oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: PetrichorYarns Sock blank, 76 g
Tosiaankin, pistin lankun lihoiksi. Neuloin sukat isälle ihan omasta päästä, tai siis lankusta. Eh heh. Tällä kertaa olin niin fiksu, että jopa kirjasin tärkeimmät infot ylös, jotta toinen sukka oli mahdollisimman kivuton neulottava. Yleensä kun luotan siihen, että voihan kaiken aina laskea ensimmäisestä sukasta.
Sukkalankkujen neulominen on yleensäkin hauskaa, kun lankun kuviot muuttavat muotoaan sukiksi päätyessään. Tällä kertaa homma oli tavallistakin lystikkäämpää. Oli eri hauskaa katsella kuinka taas yksi opetuslapsi on kadonnut lankusta ja sukan varsi on kasvanut pituutta.
Neulojatoverit olivat myös kovin kiinnostuneita lankusta. Onnistuttiinpa lankusta löytämään jopa juopetteleva kissa, kun sitä katsoi toisesta suunnasta. What has been seen, cannot be unseen. Kovat olivat myös odotukset Jessen ilmestymisestä jalkapohjaan, mutta hän halusi tehdä vain tiikeriraitaa kakkossukan varteen. Hilpeyttä on herättänyt myös se, kun valmiita sukkia esitellessäni olen hihkaissut, että kolme opetuslasta jäi yli.
Ovat nämäkin melkoinen pari. Värit sattuivat menemään niin, että pariksi nämä tunnistaa vain toisen sukan varpaiden osalta. Mutta sehän se kai on sukkalankkujen viehätys, ettei etukäteen voi tietää, miltä sukat näyttävät. Isä ainakin tuntui tykkäävän ja isosti.
Neulisti
Sukkalankkujen neulominen on yleensäkin hauskaa, kun lankun kuviot muuttavat muotoaan sukiksi päätyessään. Tällä kertaa homma oli tavallistakin lystikkäämpää. Oli eri hauskaa katsella kuinka taas yksi opetuslapsi on kadonnut lankusta ja sukan varsi on kasvanut pituutta.
Neulojatoverit olivat myös kovin kiinnostuneita lankusta. Onnistuttiinpa lankusta löytämään jopa juopetteleva kissa, kun sitä katsoi toisesta suunnasta. What has been seen, cannot be unseen. Kovat olivat myös odotukset Jessen ilmestymisestä jalkapohjaan, mutta hän halusi tehdä vain tiikeriraitaa kakkossukan varteen. Hilpeyttä on herättänyt myös se, kun valmiita sukkia esitellessäni olen hihkaissut, että kolme opetuslasta jäi yli.
Ovat nämäkin melkoinen pari. Värit sattuivat menemään niin, että pariksi nämä tunnistaa vain toisen sukan varpaiden osalta. Mutta sehän se kai on sukkalankkujen viehätys, ettei etukäteen voi tietää, miltä sukat näyttävät. Isä ainakin tuntui tykkäävän ja isosti.
Neulisti