Kieputin

March 7, 2015, 11:00 pm

≫ Next: Leijonaa mä metsästän

≪ Previous: Kappas vaan

$

0

0

Ylituotanto voi joskus osoittautua ahkeralla neulojalla todelliseksi ongelmaksi. Onneksi maailmassa on muita ihmisiä, joilla on neuletarpeita.

Mitä:Ympäri ja ympäri / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Louhittaren luola Väinämöinen Sport + Vuorelma Veto, 70 + 60 g

Jännästi toisinaan pääsee käymään niin, että omat kaapit ovat neuleita pullollaan, mutta lisää pukkaa koko ajan. Mihin ne kaikki laitetaan? Ja kuka niitä ehtii käyttää? Tällä kertaa kävi niin onnellisesti, että toveri tunsi toisen toverin, joka mieluusti käyttäisi villaisia lämmikkeitä, muttei semmoisia omista. Sepä sattui somasti. Minulla nimittäin oli tarve neuloa, muttei käyttäjää tiedossa.

Tämä oli toinen Huivileikki-kirjasta toteuttamani malli. Tykkäsin kovin. Luotiin kasa silmukoita, neulottiin hassusti kavennuksin ja levennyksin itsensä ympärille kiertyvää tuubia ja lopuksi silmukoitiin päät mutkalle yhteen. Valamista. Olkoonkin, että sadan silmukan silmukoinnissa kyllä vierähti kolmisen tuntia. Mutta onhan se nyt kaunista jälkeä, kun valmiista huivista ei pysty näkemään, mistä se alkaa ja mihin loppuu.

Projektista tekee erityisen huipun vielä se, että löysin lankakaapin kätköistä tähän passaavat jämät. Minä sain nauttia neulomisesta, lankalipasto sai edes pienen pientä helpotusta jämien vähenemisestä ja mysteerimies saa itselleen soman tuubin lämmikkeeksi. Tykkään.

Neulisti

---

Leijonaa mä metsästän

March 11, 2015, 11:30 pm

≫ Next: Ei yhtään pöllömpää

≪ Previous: Kieputin

$

0

0

Tällä neulojalla on ihan sydän sykkyrällään. Niin tuli hyvää jälkeä. Kehräsin nimittäin hiukan lankaa. Sitten neuloin langasta itselleni somat sukat. Ja nyt kehrään tyytyväisyyttäni uudet sukat jalassa.

Mitä: Navajokerrattu, 369 m / 110 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Yarngrimoire, SW BFL/nylon värissä Joe the lion

Olen näköjään erikoistunut sukkalankojen kehräämiseen. Tämä kuitu oli nylonvahvistuksineen siihen tarkoitukseen toki tehtykin. Tykkään kehrätä sukkalankaa niin, että jaan villan jo valmiiksi kahtia, jotta voin kehrätä kaksi vyyhtiä, keriä niistä kaksi kerää ja neuloa sitten kaksi sukkaa magicloopaten yhtä aikaa. Kohtuu tyytyväinen olen kehruutulokseen. Kerien välille jäi pituuseroa noin 10 m ja aika hyvin olivat samanpaksuistakin lankaa. Tai olisivat ainakin olleet, jos olisin osannut aloittaa toisen kerän eri päästä kuin nyt tein...

Mitä: Terhen / Tiina Väätäinen

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Oma rukkikehruu, 79 g

Lanka oli mukavasti sen verran rauhallisen värinen, että sille saattoi etsiä pitsiä sisältävän sukkaohjeen. Terhenit ovat olleet jonossani jo pitkään ja olivat aivan täydellinen pari tälle langalle. Täyttä rakkautta alusta loppuun.

Tykkään sukkamallista valtaisasti. Se on kaunis ja näyttävä, mutta todella helppo oppia muistamaan, joten ohjetta ei tarvitse olla koko ajan vilkuilemassa. Olen neulonut vielä sen verran vähän sukkia varpaista varteen, että kantapäät ovat aina suuri jännityksen paikka. Ei sillä, kyllä niistä aina selvitään, mutta jännitän joka kerta kovasti, miten ihmeessä ne oikein tehdään. Tälläkin kertaa kantapään käännöksessä tapahtui vaikka ja mitä mystistä, mutta lopputulos on kaunis. Toisessa kerässä vaan sattui tässä kohtaa olemaan hiukan paksumpaa lankaa, niin kyseisen sukan kantapäässä on sitten vähän turhan paljon tilaa. Mutta ei anneta sen harmittaa.

Alkuun hiukan hirvitti, noinkohan näistä tulee paria ensinkään, kun toinen sukka lähti liikkeelle oikein lämpimän keltaisella ja toinen hentoisen oljen värisenä. Vaan tasoittuivatpa ne matkan varrella. Ei ole joka tytöllä tämmöisiä jellonasukkia. Räyh.

Neulisti

Ei yhtään pöllömpää

March 15, 2015, 12:00 am

≫ Next: Flirttaillen

≪ Previous: Leijonaa mä metsästän

$

0

0

Pidin tänäkin vuonna helmikuun alussa startiittiviikkoa, eli aloitin viikon ajan joka päivä uuden neuleen. Yhtenä projektina päätin vihdoin kokeilla hirmuisen suosittuja pöllölapasia.

Mitä:Horatio & Oren / Barbara Gregory

Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm

Mistä: Colinette Jitterbug + Yarngrimoire BFL Sport, 16 + 15 g

Kaiken joululahjaneulonnan jäljiltä sohvan nurkkaus oli melkoisen kaameassa kunnossa. Langanpätkiä siellä, puikkoja täällä ja jämäkeriä ihan kaikkialla. Sattumalta sopivasti, neulottuani ensin veljelle tämän kaulurin ja veljentytölle tämän pipon, jämäkerät jäivät hengaamaan samaan projektipussukkaan. Ja näyttivät ihan siltä, että ne oli suunniteltu pariksi toisilleen. Niinpä päätin, että niistä ehdottomasti pitää neuloa pikkuruiset kirjoneulelapaset.

Langat kävivät yksiin täydellisesti ja ohjekin oli mainio. Lapaset etenivät vauhdikkaasti kaaviota seuratessa, eikä niitä millään malttanut laskea käsistään. Ohje sisältää kaaviot näihin korvatupsullisiin pöllöihin ja lisäksi tupsuttomiin tunturipöllöihin. Ehkä sellaisetkin pitää vielä joskus neuloa.

Nappasin melkein valmiit lapaset mukaan veljelle kylään lähtiessä. Voi sitä pienen ihmisen onnea, kun selvisi, että lapaset kuuluvat sitten valmiina suloiselle veljentytölle. Ensin tatitettiin tädin vieressä neulomista seuraten ja sitten valmiita lapasia kuljetettiin ympäri asuntoa jakkaran päällä kuin suurintakin aarretta. Kelpaa meitin neuloa.

Neulisti

Flirttaillen

March 17, 2015, 11:00 pm

≫ Next: Neuloa sukat sinun pitää

≪ Previous: Ei yhtään pöllömpää

$

0

0

Ei oo helppoa olla neuloja. Joskus sitä käy lankakaupassa ja istahtaa hetkeksi alas ja sitten myyjä onkin jo kantanut sulle lankaa suoraan syliin ja käskenyt ostaa. Eikä sitä sitten osaa enää sanoa ei. Voi mua parkaa.

Mitä: Fintry / Kate Davies
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Louhittaren luola Tuulen tytär, 300 g

Lankakauppaan oli siis tullut näytille pieni koe-erä Louhittaren luolan lankauutuuksia ja niitä tuli hetki hypisteltyä. Ja ennen kuin huomasinkaan, mulle oli kaupattu kolme vyyhtiä takkia varten. Neulojia ei vahingoitettu tapauksessa.

Ihan ensin on pakko ällistellä lankaa. Se on listattu fingering-vahvuiseksi. Mutta oikeasti se on minusta huomattavasti pömpseämpää ja oikeastaan ihan sport-vahvuista. Paitsi, että siinä on pituutta 500m/100g. Siis ihan hulluna metrejä noin pullealle langalle. Tämä on joku silmänkääntötemppu. Ei pitäisi olla mahdollista. Kovasti tykkäsin langasta. Se on 100% merinoa ja siis hyvin pehmoista. Väri oli kauniin semisolidi olematta liian kirjava. Mainiota.

Niin, ja minullahan oli kyllä takkiohjekin jo tiedossa, kun uhrauduin nämä langat ostamaan. Jokin aika sitten ilmestyneessä Kate Daviesin erilaisia kaarrokkeita esittelevässä Yokes-kirjassa silmiini pistivät kolme kaunista takkia, tämä niistä ensimmäisenä.

Ikävä kyllä ohje oli kirjoitettu alhaalta ylös. En yhtään ymmärrä miksi. Kiltisti tottelin, mutta näin jälkiviisaana, tämä olisi ollut helppoa modata ylhäältä alaspäin neulottavaksi. Takissa on helmassa, hihansuissa, nappilistassa ja kaarrokkeessa helmineuletta ilmettä tuomassa. Kaarrokkeen helmineuleosioiden välissä on lyhennetyin kerroksin muotoiltu niskaan hieman etukappaletta enemmän korkeutta. Erittäin simppeli ja kaunis malli.

Erikoisuutena tässä oli se, ettei nappilistaan tehty ensinkään napinläpiä. Napit ovat tässä takissa pelkkä koriste, sillä takkiin ommellaan nauhat ja nauhoihin nepparit kiinnityssysteemiksi. Tämä toi kieltämättä neuleeseen ihan omanlaista ryhtiä, vaikkei ompelujälkeni siisteintä mahdollista olekaan.

Löysin vihdoin täydellisen parin supersuloisille sadepisaranapeille, joita olen hillonnut hyvän aikaa.

Loppuun vielä jännityskertomus. Jokainen neulojahan tietää sen jyskyttävän adrenaliiniryöpyn, joka pakottaa neulomaan nopeammin, jottei lanka ehdi loppua kesken. Noh, tällä kertaa se ihan oikeasti ehti loppua, vaikka kuinka vauhdilla paahdoin menemään. Lopulta takki ja kuutta kerrosta vajaaksi. Hiukan ärsyttää, koska olisin kaivannut kaula-aukosta hiukan tiukempaa. Tältäkin ongelmalta olisi vältytty, jos takki olisi neulottu ylhäältä alaspäin; olisin voinut neuloa hihat välissä valmiiksi ja sitten helmaa sen verran kuin lankaa riittää.

Kaiken kaikkiaan olen huipputyytyväinen. Onnea on uusi takki. Niin juu, tuo otsikko. Mun mieleni kääntää koko ajan takin nimen fintrystä flirtyksi.

Neulisti

Neuloa sukat sinun pitää

March 20, 2015, 11:34 pm

≫ Next: Sata salamaa

≪ Previous: Flirttaillen

$

0

0

Startiittiviikolla tuli aloitettua myös yhdet sukat, joiden neulomisesta olen haaveillut vaikka kuinka pitkästi.

Mitä: Jedi Mind Tricks / Cookie A.
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Yarngrimoire Pick-A-Sock, 60 g

Tunnettuna itsenikiduttajaneulojana minulla on tapana kiinnostua kaikesta, minkä neulomista en ymmärrä kuvasta. Näin tälläkin kertaa. Onhan tämä kuvio nyt vähintäänkin jännittävä. Tällä kertaa minulla tosin kävi onni ja sukat olivatkin ihan helpohkoa neulottavaa.

Tämä, nimestä päätellen mitä ilmeisimmin Yodan korvia esittävä kuvio saadaan aikaan luomalla ja päättelemällä silmukoita. Mutta päätellessä keskimmäiset kaksi päätellään kiinni edellisen läpän silmukoiden luomisreunaan. Ei varmastikaan kuulosta yhtään selkeältä, mutta oli aikasta helppoa hommaa. Ja vaikka ohjeessa sanotaan, että tähän tarvittaisiin jotain ylimääräistä neulaa tai muuta, millä poimia silmukoita, niin pah. Ihan hyvin pärjäsi ilman apuvälineitäkin.

Alkuperäisissä sukissa näitä Yodankorvarivistöjä oli neljä per sukka. Siis ihan ympäriinsä. Alusta asti oli selvää, että halusin modata sukista hiukan käytännöllisemmät ja rauhallisemmat tekemällä kuviota vain jalan ulkosyrjässä. Nätisti onnistui. Ainoa, mikä hiukan väänsi aivoja solmuun, oli ohjeen seuraaminen kantapään kohdalla. Sekin kuitenkin selätettiin maalaisjärjellä koskapa kyseessä oli ihan tavallinen kantis. Minä en ole koskaan oppinut näitä kantapäiden nimiä, hollantilaisia, ranskalaisia sun muita.

Langankin olin hamstrannut juuri nämä sukat mielessäni jo ainakin vuosi aiemmin. Kannatti hamsteroida, ovathan nämä muikean räimeät. Tykkään ihan hulluna. Pitkään oli selvillä, että valmiit sukat tulee ehdottomasti kuvata punaisten haisaappaideni kanssa. Vaan kuvauspäivänä oli tarjolla sitten haita enemmältikin. Meillä olisi ollut vielä keltaisetkin, mutta kolmas toveri oli jättänyt ne kotiin. Pukukoodi ei selvästikään ollut kaikille selvillä.

Neulisti

Sata salamaa

March 24, 2015, 11:49 pm

≫ Next: Pisaroita

≪ Previous: Neuloa sukat sinun pitää

$

0

0

Tai oikeastaan ihan vaan kaksi. Neuloin itsellenikin Vasamat.

Mitä:Vasama / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: The Uncommon Thread Everyday Sport, 69 g

Koskapa siipan kännykkäistä tuli kätevien lisäksi huisin hyvän tuntuiset kädessä, piti tämän tytön saada myös omat. Näihin nappasin lankaa samassa värissä pari vuotta sitten neulomani pannan kanssa, niin että mulla on nyt soma setti.

On aina yhtä hassua neuloa suunnittelemaansa neuletta uudestaan niin, että tällä kertaa seuraa sitä kirjoittamaansa ohjetta. Onneksi tuli testattua, löysin siitä nimittäin yhden virheen. Nou hätä, se oli korjattu jo siinä kohtaa, kun julkaisin ohjeen täällä blogissa.

Ette ehkä usko, jos vertaatte miehen kännykkäisiin, mutta nämä ovat ihan eri väriset. Ne olivat harmaat ja nämä ruskeat. Mutta ihan varmuuden vuoksi laitoin pinkkiä kynsilakkaa, jotta tunnistatte nämä tyttökäsineiksi! Nih!

Neulisti

Pisaroita

March 28, 2015, 10:00 pm

≫ Next: Muskotista sitruunaksi

≪ Previous: Sata salamaa

$

0

0

Hitaasti hyvä tulee. Sain vihdoin valmiiksi huivin, jonka aloitin vuosi sitten helmikuun startiittiviikolla.

Mitä:Dew drops shawl / Bex Hopkins
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: DyeForWool Fine Lace, 43 g

Viime vuonna juuri ennen startiittiviikkoa ihastuin ikihyviksi täällä bongaamani huiviin. Sellainen piti pistää puikoille välittömästi. Ja niin teinkin. Sääli vaan, että sen jälkeen piteli hiljaista melkoisen pitkään. Vaan tuleehan sitä lopulta valmista, kun palaa asiaan tosissaan.

Tiedän, että ainakin eräs ihana huivisuunnittelija näkee maailman pitsikaavioina, mutta minulla ei sellaista supervoimaa ole. En ymmärrä yhtään, miten toisilla riittää näkemystä siihen, että kun tällaisen kaavion kirjoitan, niin siitä tulee hienoa pitsiä ulos. Enkä myöskään ymmärrä, miten joku on ollut niin nerokas, että on kehitellyt tämän huivin pallokaavion. Nehän suorastaan roikkuvat ilmassa tyhjän päällä! Hurjaa. Ja hurjan hienoa. Upea huivi tuli.

Ohjeen pienimmän koon mukaan tehdystä huivista näytti tulevan kovin pieni, joten tein tähän omaani yhdet ylimääräiset 4. ja 5. kaavion toistot. Ja lopputuloksena on ihanan valtava hartiahuivi. Lankaa meni silti häthätää puoli kerää.

Muistinko jo kertoa, että tästä tuli mielestäni upea. Upea. Jee.

Neulisti

Muskotista sitruunaksi

April 1, 2015, 4:23 am

≫ Next: Romanssi

≪ Previous: Pisaroita

$

0

0

Mua potkaisi syksyllä onni ja pääsin testineulomaan paria paitaa. Nähkääs, kun Helga Isagerilla on upein kuvin koristettu huikaisevan kaunis neulekirja täynnä kivoja ohjeita, mutta ne ovat ruotsiksi. Syksyn kässämessuilla selvisi, että Lankakauppa KeränJonna on suomentamassa kyseistä kirjaa ja tuppauduin heti innolla testaamaan suomennoksia.

Mitä:Lemon / Helga Isager

Miten: Pyöröpuikot 2.5 ja 3.0 mm

Mistä: Holst Garn Noble, 180 g

Ensimmäisenä pistin puikoille ihanan kesäisen lötköpaidan. Se odotteli valmiina sohvan nurkassa kuvaamista vaikka kuinka kauan. Mutta kun oli tiedossa täydellinen miljöö, niin mikäs tässä odotellessa.

Paidasta neulotaan ensin erikseen etu- ja takaläppä ja sitten poimitaan sivukappaleiden silmukat etu- ja takaläpän reunasta. Hieman kavennuksia olkapään kohdalla muotoa tuomaan ja lopuksi yhdistetään sivut kolmen puikon päättelyllä. Helppoa ja jouhevaa. Ohje oli toimiva, joskin Helgalla on toisinaan hieman oma tapansa ilmaista asioita. Vaan kyllä siitä selkisi, mitä piti tekemän.

Malli oli muuten helppo, mutta etu- ja takakappeleeseen sekä helmaan ja kaula-aukon reunaan neulotaan kovasti kauniita poikkiraitoja. Vikkelbraideja taitavat olla nimeltään. Niitä ei ole vaikea neuloa, mutta jotta sain raidoista seuraavat kerrokset siisteiksi, poikkiraidat piti neuloa tavattoman tiukasti kiristellen. Siitähän tunnetusti seuraa hartikipu, jota tunnetusti seuraa päänsärky ja sitä vielä mukavasti huono olo. Vaikka onhan tämän näköinen paita pienen kiristelyn arvoinen. Ongelma varmaan muutenkin oli eniten siinä, etten malttanut neuloa paitaa pienissä pätkissä vaan heti mulle kaikki tänne nyt.

Holstin Noble tuntuu paidassa yhtä aikaa kivan kepeältä ja pehmoiselta. Ja sitten kuitenkin mukavan rouhealta. Niin, ja ihan vallan hullaannuin tähän Muskotti-väriin. Hiukkasen olen onnellinen uuden paitani kanssa. Tein muuten M-koon, jos lankamenekki mietityttää.

Neulisti

---

Romanssi

April 13, 2015, 2:55 am

≫ Next: PakkoKAL

≪ Previous: Muskotista sitruunaksi

$

0

0

Brasiliaa vaivaa ilmeisesti valtaisa villasukkapula. Ystävä tiedotti tarvitsevansa sinne monen monta paria, ja minä tarjouduin tekemään yhdet sukat. Hiukan tiedusteltuani taustalta löytyi rakkaustarina ja siitä se inspiraatio sitten puhkesi kukkaan.

Mitä:Meadow Socks / Rachel Coopey
Miten: Pyöröpuikko ja sukkapuikot 2.5 mm
Mistä: Sunrise Fiber Co. Classic Sock, 75 g

Ihan ehdottomasti romanssin toiselle osapuolelle oli tehtävä sukat, joissa on paljon pitsiä ja ihan ehdottomasti sukkien piti olla pinkit tai vaaleanpunaiset. Ja tämän päätettyäni, ei muuta enää tarvinutkaan miettiä. Saman tien mieleen tuli sukkamalli, jota on pitänyt kokeilla jo pidemmän aikaa. Ja lankalipaston uumenista ovat jo melkein vuoden päivät huudelleet langat, jotka ostin itse itselleni tuliaisiksi viime kesän työmatkalla Portlandiin. Kävin silloin kahdessa lankakaupassa ja hamstrasin matkalaukkuni täyteen paikallisten värjääjien ihanuuksia. Ja minä onneton en tätä ennen ollut ehtinyt vielä yhtäkään tuliaislangoista kokeilemaan. Onneksi tilanne on nyt korjattu.

Lanka oli kerrassaan ihanaa. Rakastan tätä pehmoista kaksisäikeistä merinolankaa. Tämä on ehkäpä suosikkipohjalankani mitä sukkalankoihin tulee. Eihän pelkkä merino toki yksistään ole yhtä kestävää kuin nylonilla vahvistetut langat, mutta ah tätä pehmeyttä! Ja väri on huikaisevan pinkki. Onneksi tätä jäi vielä vähän yli.

Aloitin sukkien neulomisen lentokoneessa matkalla tänne. Yleensä neulon sukat 2.25 mm puikoilla, koska mitä kovempaa peltiä niistä saa, sitä paremmin ne kestävät. Nyt oli kuitenkin käytettävä bambupuikkoja, jotta neuleprojekti pääsi koneeseen mukaan ja näillä 2.5 mm miniriikkisillä bambutikuilla sai kyllä todella jännittää, kestävätkö ne neulomista. Vaan yhtäkään en katkaissut!

Sukissa on kahdenlaista pitsiä. Ensin molempia resorissa, sitten vain toista varressa. Jalkaterässä yksi varren pitsikuvioista alkaa kulkea vinottain jalkaterän poikki ja sen alta paljastuvat taas molemmat pitsit. Tykkään neulomiskokemuksena aina paljon enemmän erilaisten pitsien kuin palmikkojen neulomisesta. Moni aloitteleva neuloja kauhistelee pitsikaavioita, mutta minusta tämä on nimenomaan ihanan helppoa.

Jottei homma hoituisi liian helposti, piti minun tietty unohtaa toista sukkaa tehdessä, että kaaviot olisi hyvä neuloa ensimmäisen sukan peilikuvaksi. Vika ei ollut ohjeessa, siinä oli kyllä tarjolla peilikuvakaavio. Ongelmana oli enemmänkin neuloja, joka ei muistanut kääntää sivua.

Saatuani sukat valmiiksi minut valtasi niin höpöhöpöromantiikkaolo, jotta oli ihan pakko saada kotiin kimpullinen vaaleanpunaisia kukkia. Se on kevät ja kukkaset nyt!

Neulisti

PakkoKAL

April 15, 2015, 11:21 pm

≫ Next: Syntymättömyyspäivä

≪ Previous: Romanssi

$

0

0

Eräänä iloisena syyspäivänä neuloja lähti parin toverin kanssa kässämessuille. Siellä neuloja tovereineen bongasi uuden upean langan: kotimaista villaa kotimaassa värjättynä. Ja miten ihanat värit! Eihän siinä tohkeissaan kyennyt valitsemaan, minkä väreistä nappaa mukaansa. Siinä toverit sitten kehittelivät mainion suunnitelman, että otetaan vähän kaikkia värejä ja yllätetään pikkujouluissa himoneulojien tukiryhmä pakottamalla kaikki yhteiseen KAListeluun. Eikä edes mihin tahansa. Valittiin vielä ohje, joka sisältää kirjoneuletta, koska ollaan niin kilttejä.

Tästä ihanaisesta lankakasasta lähdettiin liikkeelle. Kaikki vyyhdit puolitettiin ja kerittiin valmiiksi ja sitten pikkujouluissa kukin himoneuloja sai poimia haluamansa värit kämmekkäisiin. Sepä ei sitten ollutkaan turhan helppo tehtävä. Vaihtoehtoja oli niin paljon ja sitten piti vielä löytää värit, joissa oli riittävästi kontrastia keskenään. (Ja jotkut urpot [lue: Neulisti] halusivat tieten tahtoen värit, jotka eivät erotu toisistaan kunnolla, koska eräillä on epävärikausi meneillään.)

Tukiryhmän kesken sovittiin yhdessä takaraja, jolloin kaikilla on oltava valmiit kämmekkäät, jotta sitten päästään yhteiskuvia napsimaan. Aikarajat paukkuivat ja lopulta yhdet kämmekkäistä jäivät puolitiehen, koska sellaista neulominen on. Toisinaan huiveista tuleekin pipoja ja sukista lapasia. Kaikki ei vaan toimi ja suunnitelmia muutetaan ja neuleita puretaan. Vyyhdin kämmekkäät olivat menossa synttärilahjaksi ja kävivät jo sovituksessakin tulevalla omistajalla, mutta julmasti ne napattiin vielä takaisin kuvauksia varten. Kyllä kannatti odotella yhteiskuvia, koska katsokaa nyt!

Somasti kuvista näkyy myös se, miten eri puikoilla, eri käsialoilla ja eri määrillä kaavion toistoja näistä tuli ihan eri kämmekkäitä.

Mitä:Endpaper mitts / Eunny Knit

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 31 g

Neulisti valitsi tosiaan ihan tarkoituksella toisistaan kehnosti erottuvat värit. Eikä siinä kaikki, vaan myös hyvin pienet puikot siitä huolimatta, että tarkoituksena oli neuloa kirjoneuletta. Tiukathan näistä tuli, mutta oikeastaan tuntuu kivalta, kun villa tiiviisti ympäröi käsiä.

Ohjeessa oli kovasti tarjolla kaikenlaista kummallista. Porukalla ihmeteltiin, miksi kaikki haluttiin tehdä vaikeimman kautta ja Neulistikin päätyi sitten tekemään aloitukset, päättelyt ja kaavion toistomäärät ihan miten huvitti. Hyvät tuli.

Mutta tarinassa oli opetus. Ilmaisena vinkkinä, että lankadominanssilla on väliä. Kivasti kovan pohdinnan jälkeen Neulisti päätyi ensin siihen, että harmaan kannattaisi tässä dominoida ja neuloi ekan kämmekkään lähes valmiiksi. Sitten kuukauden jäähyn jälkeen kämmekkäiden pariin palatessa autuaasti unohdettuaan kummin päin lankoja olikaan pidellyt, tuli pienen kokeilun jälkeen siihen tulokseen, että ehdottomasti keltaisen pitää dominoida, jotta kuvio erottuu. Ja erottuuhan se paremmin. Paitsi, että nyt Neulistilla on yksi harmaa ja yksi keltainen kämmekäs. Että näin.

Mitä:Endpaper mitts / Eunny Knit

Miten: Pyöröpuikko 3 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 34 g

Vyyhti valitsi omaksikin yllätyksekseen melkoisen räimeän väriyhdistelmän, mutta kyllä kannatti. Kuvio erottuu mainiosti ja keltainen ja pinkki näyttävät oikein kivalta yhdessä. Tämä olikin Vyyhdille ihkaensimmäinen kunnon kirjoneuleprojekti, joten opettelemista riitti. Onneksi oli kokeneempia tovereita kimppaneulomassa ja heiltä saikin heti alkuun hyvät vinkit mm. siitä, miten lankoja kannattaa kädessä pitää. Muutenkin tiukkiksella neulojalla oli miettimistä kirjoneuleeseen sopivan puikkokoon valinnassa eikä se nyt ihan nappiin mennytkään. Kuten Neulistilla, myös Vyyhdin kämmekkäistä tuli melkoisen napakat, mutta hyvältä nekin sitten kuitenkin kädessä tuntuivat. Oikein kiva harjoitustyö ensimmäiseksi kirjoneuleeksi!

Vähän näyttää siltä, että tukiryhmän duckface-poseerauksessa on vielä harjoiteltavaa.

Yhteiskuvista suurkiitos Tiinalle! Lisää juttua kämmekkäistä löytyy täältä ja täältä.

Neulisti & Vyyhti

Syntymättömyyspäivä

April 19, 2015, 8:35 am

≫ Next: Sukkia veljelle

≪ Previous: PakkoKAL

$

0

0

Rakkaat ystävät juhlistivat yhdessä sekä valmistumistaan maistereiksi että toisen syntymättömyyspäivää - 30 vuotta, kun kolkuttelee ihan nurkan takana. Jälleen kerran tein klassisen virheen ja yliarvioin oman neulomisnopeuteni. Aloitin nämä eilen illalla puoli kymmenen aikaan. Tuli vähän kiirus.

Mitä:Owlie Mitts / Julie Elswick Suchomel

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: The Uncommon Thread Silky Merino Fingering, 27 g

Siinähän kävi lopulta niin, että nappasin keskeneräisen työn mukaan juhliin ja sanoin, että tästä tulee sulle lahja n. 2h päästä. Mutta sain sentään valmista kakkukestien aikana.

Tämä ohje on ollut suunnitelmissa toteuttaa juurikin tästä langasta ja näillä helmillä jo pitkään. Kerroin aikoinaan, miten järkytyin nähtyäni ystävän päässä halpiskaupan akryylilörpän, joka myös pantana tunnetaan. Korjasin tietty tilanteen, mutta myöhemmin sain todistaa, kuinka alkuperäisen akryylilörpän pariksi oli hankittuna myös muoviset ja aivan väärän kokoiset kämmekkäät. Ja lupasin korjata senkin tilanteen. Eikä tässä edes mennyt kuin reilu vuosi. Vauhdikasta juu, mutta nytpä sain maisterikesteistä hyvän kipinän pitää vihdoin lupaukseni.

Ohje oli mainio ja kaiken lisäksi ilmainen. Helmet silminä tuovat pöllöille hiukan ilmettä. Näitä oli muuten miellyttävä neuloa, mutta resorissa ja pöllöjen välissä kulkevat pienen pienet palmikot tuottivat hiukan tuskaa, kun toistuivat joka toinen kerros. Katselin jo toisten toteutuksia, että voisihan nuo neuloa vaan joustimena, mutta etenkin tämän herkän vaaleanpunaisen langan kanssa pitsisen oloiset palmikot kuuluivat ehdottomasti asiaan.

Ystävä tuntui kovin tykästyvän uusiin kämmekkäisiin ja minä sain varastossa lojunutta lankaa vajutettua. Win-win.

Neulisti

Sukkia veljelle

April 26, 2015, 5:36 am

≫ Next: Punainen freesia

≪ Previous: Syntymättömyyspäivä

$

0

0

Saattoi ehkä hieman erästä nimeltämainitsematonta blogistia laiskottaa, kun ei tämän aikaisemmin saanut tammikuisia sukkia esiteltyä. Tähän takatalven jälkeen sopii varmasti kuitenkin hyvin katsella lumisia kuvia, eikö vain?

Veli tilasi jo aikaa sitten villasukat ja vihdoin joulun alla sain aikaiseksi aloittaa. Kaivoin hyllystä vyyhdillisen vuosia sitten ostamaani Pirtin kehräämön karstalankaa ja Melissa Morgan-Oakesin Varpaista varteen -kirjan ja pistelin menemään.

Mitä: Aallokko (Soft Waves) / Melissa Morgan-Oakes

Miten: Pyöröpuikko 4 mm

Mistä: Pirtin kehräämön karstalanka, 120 g

Ohje oli yksinkertainen, mutta ei sillä kyllä mielestäni samanlaisia sukkia saanut kuin kirjan kuvassa. Varpaiden tiuhemman aallokon jälkeen vaihdoinkin lennosta vähän verkkaisempaan versioon.

Olin alunperin suunnitellut langan ihan muuhun käyttöön kuin miesten sukiksi, joten minulla oli sitä vain yksi vyyhdillinen. Neuloin kahta sukkaa kerralla samasta kerästä ja ajattelin jatkaa vartta niin pitkälle kuin mahdollista. Aika lyhyet sukista näytti olevan tulossa, mutta kuinka ollakaan, Neulisti tarjosi minulle vaarinsa sukista yli jääneen vajaan vyyhdillisen lähes samaa lankaa. Sävy sattuikin ihan ihmeen hyvin vuosia vanhemman lankani kanssa, joten saatiin nämäkin sukat miehen mittoihin.

Jospa näiden roikkuneiden talvikuvien julkaisun jälkeen voitaisiin vihdoin sanoa hyvästit lumelle tältä keväältä. Joohan?

Vyyhti

Punainen freesia

April 28, 2015, 10:30 pm

≫ Next: Kieroilua

≪ Previous: Sukkia veljelle

$

0

0

Tuli tarve neuloa huivi. Olen jo pitkään suunnitellut tämän mallin neulomista. Onneksi mieleen tuli heti ystävä, jolle se sopisi kuin nenä päähän.

Mitä:Freesia / JumperCablesKnitting
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: BC Garn Semilla, 225 g

Huivi aloitetaan kapeasta kärjestä ja sitä levennetään lisäämällä silmukoita toisessa reunassa joka kerroksella. Muodon takia siihen on helppo upottaa juuri niin paljon lankaa kuin sattuu käytettävissä olemaan. Toisessa reunassa neulotaan reikäkuviolla leveää siksakkia. Muuten huivi on ainaoikeaa. Sitä oli erittäin helppo neuloa ja tällaisesta suht paksusta langasta se valmistui hujauksessa. Ja siitä tuli ihan valtava!

Piti päästä kokeilemaan BC Garnin Semillaa, kun yksi toveri on neulonut siitä niin ihanaisen paidan. Ja ihanaa se lanka tosiaankin oli. Yhtä aikaa villaista ja kuitenkin pehmeää. Pömpseää ja laskeutuvaa. Mahti lanka. Paitsi, että sitten hoksasin, että olenhan mä tätä itsekin jo neulonut. Sopivasti vielä justiinsa tässä värissä, niin pääsin käyttämään senkin jämän pois kuljeksimasta. Mainiota.

Onnea oli nähdä huivin saajan pitävän sitä harteillaan tai kaulallaan koko viikonlopun. Ei tainnut olla hutiosuma. Saatan olla puolueellinen, mutta mun silmään tää näyttäis tosiaan sopivan neulojakamulle paremmin kuin hyvin.

Neulisti

Kieroilua

May 2, 2015, 9:30 pm

≫ Next: Mekkoja tuottava tehdas

≪ Previous: Punainen freesia

$

0

0

Tuli taas käväistyä Kieroissa Puikoissa, neuleretriitissä siis. Kiitos kaikille tovereille seurasta, oli vuoden parhaita viikonloppuja. Tällä kertaa retriitti oli useampaakin Tiinaa vajaa ja yksi heistä ihanasti paikkaili tätä puutetta suunnittelemalla meille paikalle päässeille kieroakin kierommat retriittisukat.

Mitä:Villiviini / Tiina Kuu

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Hedgehog Fibres Sock + Sunrise Fiber Co. Classic Sock, 54 + 7 g

Ja huh, millaiset sukat kyseessä olikaan. Intarsiaa. Eikä vain intarsiaa, vaan intarsiaa pyöröneuleena. Kuulosti kovasti pelottavalta, kun sukkia perjantai-iltana retriitissä aloittelin. Vaan oikeastaan se ei ollutkaan yhtään vaikeaa, hidasta vain.

Intarsiassa siis neulotaan useammalla värillä, mutta toisin kuin kirjoneuleessa, toista väriä ei kuljeteta työn takana vaan langat kiepautetaan värinvaihtokohdassa toistensa ympäri, jotta valmis neule pysyy kasassa. Yleensä intarsia neulotaan tasona. Ja niin neulottiin oikeastaan nämä sukatkin. Sukissa neulottiin aina yhdellä värillä sekä oikea että nurjan puolen kerros ja sitten sillä toisella värillä nurja ja oikea kerros. Tasona siis käytännössä, mutta lankoja kieputtelemalla saatiin sukat pysymään suljettuna neuleena. Erikoisjännää. Ja koska kyseessä oli retriittiohje, se tulee muiden saataville vasta puolen vuoden päästä. Koettakaapa marraskuuhun asti malttaa.

Tulin aikoinaan hamstranneeksi useamman vyyhdin siililankaa, kun sitä TitiTyystä oli saatavilla ja sitten olenkin tehokkaasti hillonnut lankoja lipastossa, kun en niitä mihin tahansa raaski käyttää. Voi jestas, että siililanka on pehmoista. Ja tämä väri. Kuulostaa ehkä vähän kierolta (kuten näihin sukkiin sopiikin), mutta tämä on minusta valloittavan kauniin homeinen tämä väri. Pinkki lanka taas jäi yli näistä sukista.

Toinen retriitistä puuttunut Tiina lähettänee terveisiä, notta saippuakuplien kuvaaminen on tolkuttoman vaikeaa. Kiitos, että suostuit siihen silti.

Iki-ihanat! Nämä pidän itselläni.

Neulisti

Mekkoja tuottava tehdas

May 4, 2015, 9:30 pm

≫ Next: Tehtaalta päivää

≪ Previous: Kieroilua

$

0

0

Heti alkuun on nyt varoitettava herkempiä lukijoita, notta tämä saattaa nyt vähän järkyttää: En ole juurikaan neulonut pariin päivään. Minua puraisi nimittäin ompelukärpänen. Lupaan palata pikimmiten neuleiden pariin, mutta juuri nyt hetkeksi tämän neuleblogin valtaa ompelija.

Mitä: Inger / Mekkotehdas aikuisille

Miten: Ihan kuulkaa ompelukoneella

Mistä: Breeze-puuvilla, Eurokangas

Tilannehan on se, että tykkään ommella mekkoja, mutta minua ei ole opetettu ompelemisen saralla sitten yläasteen jälkeen, ja siitä on aikaa. Niin, että en osaa mitään hienoja ompelukikkoja. Juuri nyt toivoisin kuunnelleeni opettajan höpinöitä hiukan tarkkaavaisemmin. Sovitusnukkekin löytyy, jolle saa väänneltyä oikeat ympärysmitat, mutta kun se on silti ihan eri mallinen kuin minä. Olen aika monta mekkoa surrutellut itselleni, mutta jälki ei aina ole ihan yhtä hienoa kuin soisin sen olevan.

Pitkään aikaan ei ole tullut kokeiltua vaatteiden ompelemista. Tovi sitten selvisi, että kauppoihin on ilmestynyt uudenkarhea opus Mekkotehdas aikuisille. Jesh! Pääsin selailemaan sitä Kierot Puikot -retriitissä ja kävin sitten heti tilaisuuden tullen ostamassa oman kappaleen - sekä tietty samoin tein kankaat ensimmäiseen mekkoon. Ja tässä se nyt on.

Ihan ensimmäiseksi halusin toteuttaa Inger-mekon. Se näytti sopivalta arkikäyttöön 3/4-hihoineen ja rentoine malleineen. Rento se tosiaankin on. Oikeastaan jopa vähän turhan iso, mutta kokeilemalla oppii. Suurin osa kirjan malleista on muutoinkin hyvin väljiä mitoitukseltaan ja niitä on tarkoitus käyttää vyön kanssa. Se sopii minulle erinomaisesti, sillä kaipasin nimenomaan mekkoja, jotka ovat mukavia päällä.

Sain heti yllättyä positiivisesti, sillä mekko oli ihan helppo tehdä. Minä osasin! Ja siitä tuli yksi siisteimmistä ompeluksistani koskaan. Ohje oli selkeä ja helppo. Miinusta ainoastaan siitä, että ohjeistuksessa oli unohdettu käskeä ompelemaan etukappaleen muotolaskokset, jotka kyllä kaavoihin oli merkitty selkeästi. Mekko on selkeälinjainen ja simppeli ommeltava. Tähän ei tehty edes vuoria, joten sen surruttelee ihan hujauksessa. Minulle ainakin mekko alusta loppuun valmiiksi kuudessa tunnissa on nopeaa.

Olen aina ollut kovin suurpiirteinen ompelija ja tehnyt oman pään mukaan vähän sinne päin. Miten nyt on sattunut parhaiten itselle sopimaan. Tätä mekkoa lähdin ompelemaan kiltisti ohjeiden mukaan ja heti opin uutta. Luulen, että muille tämä ei ollut uutinen, mutta minä opin viimein sen, että langansuunnalla on ihan oikeasti merkitystä, kun leikkaa mekon kappaleita kankaasta. Mekon kaula-aukko viimeisteltiin nimittäin samasta kankaasta leikatulla vinokaitaleella. Ja se kuulkaa venyy. Mulla on ihan sellainen olo kuin olisin päässyt salaseuran jäseneksi. Sellaisen salaseuran, jonka jäsenet osaavat viimeistellä ompeluksensa siististi.

Mekko on ollut valmistumisestaan asti päälläni lähes tauotta. Se on ihan paras. Ja toimii minusta eri nätisti lötkön neuletakin kaverina. Niin, että älkäätten hätääntykö, kun tässä on luvassa viikon - parin verran mekkojuttuja. Sitä kun neulebloggaaja tarvitsee mekkoja, joiden kanssa sitten neuleitaan kuvata.

Niin, vallan meinasi unohtua mainita. Neuletakki on vanha rakas, josta löytyy turinointia täältä.

Neulisti

---

Tehtaalta päivää

May 7, 2015, 10:00 pm

≫ Next: Kesähepeniä

≪ Previous: Mekkoja tuottava tehdas

$

0

0

Ja jatkoa tehtailulle seuraa välittömästi. Minähän siis ompelin heti kirjan ostettuani kolme mekkoa tuon pitkän vappuviikonlopun aikaan.

Mitä: Selma B / Mekkotehdas aikuisille

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Puuvillaa Eurokankaasta

Selmasta on kirjassa kaksi versiota. Selma A:ssa on veikeät taskut, mutta itse mekko jää aika säkkimäiseksi. B-versio taas kurotaan kasaan vyöllä. Sellainen siis.

Tämäkin mekko oli nopea ja helppo ompelus. Ilman vyötä se näyttää päälläni lähinnä raskausajan yöpuvulta, mutta vyön kanssa se on sitten tosi kauniin mallinen. Ohjeistus oli taas selkeä ja helppolukuinen. Jälleen on tosin annettava hiukan miinusta huolimattomuudesta. Selma B:n kuvissa näkyy selkeästi, että vyötä varten on mekossa pienet vyölenkit kyljissä. Niiden ompelemisesta ei vaan muisteta mainita sanaakaan. Pöh. Onneksi olin itse valppaana. Eihän noita ollut vaikea toteuttaa.

Tässä mekossa pidän erityisesti tuosta helman ja yläosan yhdistämiskohdan rypytyksestä ja kaarevasta muodosta. Se on valloittavan kaunis. Rypytyksiä olen aikaisemmin tehnyt todella tuskaisesti ommellen käsin kankaisiin rypytyslankoja. Niistä ei ole koskaan tullut kovin siistejä. Kirjassa opetettiin, kuinka niitä voi tehdä ompelukoneella ja ai että, kun tulee nättiä jälkeä. Nyt tahdon tehdä rypytyksiä kaikkialle.

Tässäkään mekossa ei ole vuoria ja se onkin tavattoman kevyt ja ilmava päällä. Nyt tarvitaan enää kesäiset teekutsut. Vaikka minä en kyllä teetä juo.

Neulisti

Kesähepeniä

May 10, 2015, 9:30 pm

≫ Next: Liljankukkia

≪ Previous: Tehtaalta päivää

$

0

0

Kolmantena mekkona Mekkotehdas aikuisille -kirjasta toteutin kesäisen kepeän Ruutin. Kirjan mekko on taidettu toteuttaa sifongista ja se näyttään enemmän juhlamekolle. Tästä meitin toteutuksesta tuli vähän rantamekkohenkinen.

Mitä: Ruut / Mekkotehdas aikuisille

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Cottage Flower -puuvillaa, Eurokankaasta

Tämä mekko alkoi jo vähän koputella tämän ompeluamatöörin mukavuusalueen rajoja. Minua jännitti kamalasti, kun tässä piti uskaltautua ompelemaan kuminauha vyötärölle. Vaikka ihan turhaanhan sitä sitten tuli jänskäiltyä.

Ruut oli kaiken kaikkiaan tosi helppo ommeltava. Mekko koostuu tasan kahdesta palasta, etu- ja takakappaleesta. Perinteisen olkasauman sijaan kappaleet yhdistettiin jännittävästi vinosti lomittain. Tuloksena on todella kaunis olkalinja. Tykkään.

Ja se varsinainen jännärien aihe - kuminauha. Mekossa on siis kuminauha rypyttämässä mekkoa vyötärön korkeudelta. Tätä varten kuminauha ommeltiin ympyräksi ja siksakataan sitten mekkoon kiinni koko ajan kuminauhaa venyttäen. Halusin saada siistiä jälkeä ja sitä varten venyttelin ja kiinnittelin kumpparia valmiiksi ylt ympäriinsä, jotta se asettuu varmasti tasaisesti mekon ympärille. Se kannatti. Tässä näytti olevan tärkeää leikata juuri käsketyn mittainen kuminauha oman kokonsa mukaan, sillä ainakin minun tapauksessani kuminauhan sai venyttää ihan äärimmilleen, jotta se riitti mekon ympäri. Ihan hassua on se, että mittasin vyötärönympärykseni tarkkaan ja kuminauha oli juuri sen mittainen, mutta valmiissa mekossa vyötärö on minulle vähän turhan reilu. Mitä ihmettä tässä välissä tapahtui? Mekko on nyt mukavan väljä ja kevyt yllä, mutta voisin kokeilla ommella toisenlaisesta kankaasta toisen yhtä kokoa pienempänä. Ehkä jostain juhlavasta sifongista.

Ihan lopuksi valmiiseen mekkoon ommeltiin koristeeksi nauha toiselle olkapäälle. Se on ihan vain solmittu kiinni mekkoon. Kaunis yksityiskohta. Taidan olla valmis kesään. Vaan en valmis tämän kirjan kanssa, muutamia mekkoja vielä luvassa.

Neulisti

Liljankukkia

May 13, 2015, 9:00 pm

≫ Next: Treenikausi

≪ Previous: Kesähepeniä

$

0

0

Nyt kun alla on hiukan ompelutreeniä, voidaan siirtyä haastavampien mekkojen kimppuun.

Mitä: Lilja / Mekkotehdas aikuisille
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Tippy-viskoosi + Venezia-vuorikangas, Eurokangas

En tiedä, mistä aloittaa. On niin paljon kaikkea. Jospa aloitetaan sitten siitä, että tästä tuli ihan täydellinen! En ehkä koskaan ole ommellut näin nättiä mekkoa. En ainakaan niin, että olisin saanut aikaan näin siistiä jälkeä.

Lilja on Mekkotehdas aikuisille -kirjan mekoista ehkä eniten istuvaa mallia. Tämäkin on mukavan ja keveän tuntuinen päällä, mutta tästä erottaa vyötärön ihan ilman vyötäkin. Malli on huisin kaunis. Mekosta löytyy loputtomasti kauniita yksityiskohtia. On rypytyksiä hihoissa ja vekkejä sekä yläosassa kahteen eri suuntaan että helmassa. Ja toisin kuin suurimmassa osassa muita kirjan malleja, Liljassa on myös vuori.

Ihastelin tätä kangasta kaupassa jo aiempia mekkokankaita ostaessani. Jänistin silloin vielä, koska epäilin ompelutaitojani viskoosin kanssa. Kuosi ja värit olivat kuitenkin niin hurmaavat, että päätin ylittää pelkoni. Noh.. viskoosin ompeleminen oli ehkä yllättävänkin helpohkoa. Sen leikkaaminen sen sijaan oli jotain aivan hirvittävää. Kiinnitin kankaan kaavoihin vaikka kuinka monin nuppineuloin ja pistelin neuloja muuallekin pitämään kangasta aloillaan, mutta se venkoili ihan miten sattuu joka suuntaan. Saumavarojen piirtäminen kankaaseen oli holtitonta hommaa, kun kangas lähti koko ajan kulkemaan kynän mukana. Loppujen lopuksi oli suoranainen ihme, että leikkaamani mekon palat olivat niinkin oikean mallisia. Ompeleminen ei tosiaan onneksi sitten ollutkaan niin haastavaa kuin pelkäsin. Ja materiaalina viskoosi paitsi laskeutuu kauniisti, on niin ihanan tuntuinen yllä, että oli kaiken vaivan arvoista.

Niin, ja se kuosi! Siinä karhuja. Paitsi, että koska nallukat ovat oransseja, ne näyttävät kauempaa ihan ketuilta. Ja olen kertakaikkisen rakastunut kankaan haaleaan mintunvihreään väriin. Sisältäni on pelottavasti kuoriutunut pastelli-ihminen. Missä välissä sellaista pääsi käymään?

Ohje oli selkeä ja ehdottomasti tarpeen. En olisi ikinä keksinyt itse, miten ja mistä välistä kankaita piti käännellä ja ujutella, jotta vuorin saa siististi paikoilleen. Ikävä kyllä tähänkin ohjeeseen oli lipsahtanut paha virhe. Siinä unohdettiin kokonaan kertoa, että yläkappaleen sivusaumat olisi hyvä ommella yhteen jossain välissä. Onneksi fiksuna tyttönä tajusin sen ihan itsekin. Hiha-aukkojen reunan viimeistelystä ei myöskään mainittu mitään, mutta kuvia katselemalla tulin siihen tulokseen, että niiden reunaan olisi hyvä ommella tikki. Mainio ratkaisu, sillä lopputulos on tosiaankin viimeistellyn näköinen - hyvä minä. Mieskin kommentoi, että mekko näyttää kalliista kaupasta ostetulta.

Katsotaan, saanko aikaiseksi, mutta suunnitelmissa on ostaa tähän vielä vyöksi vihreää nauhaa, jossa on valkoisia pilkkuja. Koettakaa kestää meitin ompeluvimmaa. Ensi kerralla on luvassa taas neuleita.

Neulisti

Treenikausi

May 16, 2015, 9:30 pm

≫ Next: Tuku tuku lampaitani

≪ Previous: Liljankukkia

$

0

0

Oli tarkoitus aloittaa kova kuntokuuri vappuna. Meinaan nopeusneulontaan ja sukkiin liittyen. Sepä vaan meni messevästi läskiksi ompeluinnostuksen viedessä kaiken keskittysmiskyvyn ja ajan. Valmista tuli lopulta viikossa, että tästä ei oikeen aika-ajoksi ollut.

Mitä:Phloem Socks / Rachel Coopey

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Kraft Hand-dyed MerinoSilk Sock, 79 g

Joku saattaa muistaa, kuinka viime vuonna osallistuin Tour de Sock-kilpailuun, neuloinkuudetsukat ja olin lopulta yksi voittajajoukkueen jäsenistä. Ja koska olen hullu nainen Huittisista, joka haalii enemmän neulottavaa kuin omistaa aikaa, päätin osallistua tänäkin vuonna hullunmyllyyn. Kisakuntoon pitäisi päästä, joten treenisukat piti neuloa.

Treenin vuoksi piti valita sukkamalli, jossa olisi hiukan haastetta. Näissä sitä oli riittämiin, kun mallineule koostui kolmesta erilaisesta kuviosta, joista osa kulki eriparitahtiin. Neuloin molemmat sukat yhtä aikaa magic loopaten ja vasta kantapäiden jälkeen aloin muistaa, miten kuviot kulkevat. Suosikkini kuvioista ovat ehdottomasti nuo pienet lehden silmut, jotka aukeavat ja sulkeutuvat eri tahtiin.

Sukat olivat harvinaisen lankasyöpöt. Tein ohjeesta pienemmän koon (68 s) ja sekin tuntui turhan tilavalta.

Kraftin merinosilkkisukkalanka soljui käsissä ihanasti sukkia neuloessa. Harmituksekseni tämä väri oli vähän turhan kirjava näihin sukkiin. Pohjan sileässä neuleessa värinvaihtelut näyttivät nätiltä, mutta kuvion kohdalla kirjavuus häiritsee minua liikaa. Onneksi himoneulojien tukiryhmästä löytyi kaksikin innokasta adoptiovanhempaa tälle sukkaparille.

Toivottavasti varsinaisen kisan alkaessa olen reippaasti nopeampi.

Neulisti

Tuku tuku lampaitani

May 19, 2015, 9:30 pm

≫ Next: Tupla-Inger

≪ Previous: Treenikausi

$

0

0

Kun pakkokalistelua varten hankittiin valtaisa kasa ihania Tukuwooleja ja ne hyväksi todettiin, iski inspis. Lammastakki. Lampaista.

Mitä: Angry sheep cardigan /Pinneguri
Miten: Pyöröpuikko 3.0 ja 2.5 mm
Mistä: Tukuwool Fingering, 260 g

Ideana oli alunperin tehdä tästä punavalkoinen mariannetakki, mutta Tukuwoolin punainen olikin kovin violetti. Mutta hätääkös tässä, koska lammastakki. Lampaista. Lampaan värisenä.

Kovasti on lampaisa lanka. Tykkään. Hauskasti muuttuu maku. Sitä on käyty pitkä matka tekokuituisista langoista unelmanpehmoisten merinojen kautta karheaan, rouheaan villaan, jolla on luonnetta. Näissä luonnollisen värisissä Tukuwooleissa oli ihanasti vielä oikein se villan rasvaisuuskin tallessa. Lampaita! Koska en vielä muistanut mainita. Lampaita.

Takki neulottiin ylhäältä alas, tietty. Niskaan tehtiin hiukan korkeutta lyhennetyin kerroksin ja mukavasti heti takin alkuun pääsi neulomaan tuon mielenkiintoisimman osan, eli kaarrokkeen kirjoneuleraidan. Sen jälkeen olikin leppoisaa posotella raitoja. Itse asiassa jopa niin leppoisaa, että unohdin helmassa lopettaa raidoittamisen. Hihoissa sentään muistin sen.

Lanka oli huisin riittoisaa. Ostin ohjeessa mainitut määrät: 150 g raitaväriä ja 200 g pääväriä, mutta molempia jäi yli vaikka kuinka. Valkoista jäi yksi vyyhti kokonaan käyttämättä ja pääväristäkin piti aloittaa viimeinen vyyhti vasta nappilistoja varten. Ja tein siis takkini M-koossa. Kerrankin sattui tulemaan ihan jetsulleen oikean kokoinen. Ei kiristä, mutta istuu nätisti päällä. Jes.

Sitten herkimpiä lukijoita pyydetään jälleen vaihtamaan jollekin turvallisemmalle nettisivulle. Tämä takki nimittäin neulottiin suljettuna neuleena leikattiin lopuksi auki. Elikkäs noin niin kuin steekattiin. Koska olen itsekin steekkaamisen alalla melkoisen noviisi, niin muutama sananen aiheesta.

Takki siis neulottiin pyörönä. Resori neulottiin ensin tasona ja sitten luotiin muutama silmukka tuohon etukappaleen keskelle ja yhdistettiin suljetuksi neuleeksi, jota neulottiin aina tuonne helman resoriin asti. Siinä kohtaa taas pääteltiin ne ylimääräiset silmukat ja neulottiin resori tasona. Lopuksi ohjeessa käskettiin vahvistaa neule ompelemalla ompelukoneella kaksi tikkiä, joiden välistä steekki sitten leikattaisiin auki. Itse olen kerran aiemmin tutustunut steekkaamiseen ja silloin tein sen tällä Kate Daviesin ohjeella. Sitä käytin nytkin. Tässä tekniikassa neule vahvistetaan virkkaamalla. Minusta se tuntuu jotenkin mukavammalta ajatukselta, enemmän käsin tehdyltä.

Vahvistamisen jälkeen paita leikataan auki. Saksilla. Jaiks. Mutta kasassa se vaan pysyy. Kate on oikein maininnutkin, että ymmärtää tämän pelottavan. Neule kuitenkin on kiinnostunut purkautumaan vain pysty-, ei vaakasuunnassa. Niin, jotta ei hätää.

Seuraavaksi olisi parikin vaihtoehtoa. Ylimääräisten silmukoiden lepareet voisi neuloa "steek sandwichin" sisään jemmaan Kate-tädin opeilla. Tai sitten ne voi kääntää nurjalle puolelle ja ommella sinne käsin jemmaan. Niiden päälle voisi halutessaan ommella vielä nauhan piilottamaan steekkaushurjastelun jäljet. Tässä kohtaa erityisesti tykkään virkkausvahvistuksesta, koska kiinteiden silmukoiden rivistöstä on helppoa ja selkeää ommella lepare nurjalle puolelle. Jos olisin tehnyt vahvistamisen ompelukoneella, en oikein kyllä tietäisi, mistä kohtaa kiinnittää se tuonne nurjalle. Lopputulos oli sen verran siisti, ettei kaivannut enää nauhaa päälleen.

Muistinko jo mainita lampaat? Lampaita! Bää-ä.

Neulisti